Kriisiviestintä/artikkeli Parkkolan kirjasta
Otin tarkasteluni kohteeksi Timo Parkkolan kirjasta ”Kulttuurituottajan tiedotusopas” luvun Kriisiviestintä. Kriisiviestintä ja sen hallitseminen, on taito josta jokaisen tuottajan tulisi tietää edes perusteet. Järjestämällä tiedotustilaisuuden oikeaan aikaan, ja tiedottamalla oikeat asiat, voi välttyä paljolta harmilta. On osattava vastata median ja yleisön tarpeisiin niin ettei tiedota liikaa tai liian vähän. Liian vähäinen tieto voi johtaa salailu epäilyihin, kun taas liian yksityiskohtainen tiedotus voi johtaa yleisön panikointiin. Parkkolan sanoja lainaten ” Liian innokas kriisitiedottaja saattaa itse aiheuttaa kriisiuutisten tarpeetonta turpoamista.” Myös tästä syystä on tärkeää harjoitella kriisiviestintää ja kirjoittaa ohjeistus viestinnästä sellaiseen muotoon, että se on jokaisen ymmärrettävissä.
Esimerkki tapaukseksi kriisiviestinnän hoidosta tapahtumassa, valitsin Roskilden onnettomuuden vuonna 2000. Yhdeksän nuorta miestä murskautui ja tukehtui kuoliaaksi Orange Stagen edessä Pearl Jamin konsertin aikana. Bändi oli ehtinyt soittaa jo hyvän aikaa kun yleisön riehuessa osa porukasta kaatui, eivätkä päässeet enää ylös. Paikalle muodostuneeseen ”kuoppaan” putosi crowd surfareita, jotka litistivät alleen kaatuneet henkilöt. Järjestyksenvalvojat eivät päässeet mistään suunnasta auttamaan ja loppujen lopuksi tehtiin päätös ilmoittaa Pearl Jamin solistille, Eddie Vedderille, että hänen tulisi pyytää yleisöä ottamaan kolme askelta taaksepäin. Kaikki tämä tapahtui kuitenkin liian myöhään, ja ambulanssien ehtiessä paikalle, olivat kahdeksan nuorta kuolleet, yksi kriittisessa tilassa ja kolme vakavasti loukkaantunutta. Yleisö ei aluksi tajunnut mitä oli tapahtunut ja protestoi äänekkäästi bändin lopettaessa soittamisen. Yleisölle kerrottiin, että oli tapahtunut onnettomuus joka vaati keikan lopettamisen. Heille kerrottiin myös, että muutamat henkilöt ovat saaneet surmansa. Tämän jälkeen kaikkia kehotettiin ottamaan yhteyttä läheisiinsä että he olisivat kunnossa. Näin minimoitiin yhteydenotot festivaalilla sillä hetkellä kunnossa oleviin, etteivät verkot tukkeutuisi kokonaan seuraavana päivänä.
Onnettomuus tapahtui perjantaina iltana n. klo 23.40. Jotta yleisö saatiin toimimaan, ensimmäiseksi asiasta tiedotettiin heille. Tämä tapahtui parhaan mahdollisen kiintopisteen, Eddie Vederin kautta. Tämän jälkeen toimittiin jälleen fiksusti, kehotettiin yleisöä ottamaan yhteys läheisiin. Parkkolan mukaan kriisitiedotuksen aloittamisen viive on 23 sekuntia, sinä aikana on ehtinyt jo puhelimen ja tekstiviestien mukana ehtinyt liikkua tieto tapahtuneesta. Ilmeisesti ensimmäinen tiedote lähetettiin jo yön aikana lehdille ja lehdistö tilaisuus järjestettiin heti aamulla. Kaikki saman illan esiintymiset Orange Stagelta peruttiin. Järjestäjien oli mahdotonta tunnistaa uhreja, ja siksi omaisille ei voitu välittömästi ilmoittaa.
Ohessa ensimmäinen tiedote :
TRAGIC ACCIDENT AT ROSKILDE FESTIVAL IN DENMARK
Late on Friday night 8 people, all male, lost their lives during a concert on Roskilde Festival’s main stage. Furthermore 1 person (male) is badly injured.
According to the information so far the accident is due to a number of people in the crowd in front of the stage lost their balance, and the accident occurred.
All disposable rescue personnel were drawn to the front of the stage, and the injured people were immediately brought to Roskilde Hospital.
Technical investigations are presently taking place. The festival is expected to continue after an evaluation of how the event can continue despite of the accident and with the deepest respect for the perished.
Identification has not yet taken place. Anxious relatives of guests on Roskilde Festival can contact the nearest police office for information – as guests on the festival are encouraged to get in touch with relatives in order to inform of their being. On the festival site emergency relief is available.
Everybody on the festival are deeply concerned with the accident and wish to express their sympathy with
relatives. “
Lehdistötilaisuudet hoidettiin erittäin asiallisesti ja hyvin, vaikka Roskildella oli suuret paineet. Media halusi syntipukin, eikä niillä ollut ketään muuta kuin festivaalin johto. Lisäksi Roskildella oli ollut maine Euroopan turvallisinpana festivaalina, ja nyt se maine oli vakavasti uhattuna. Onnettomuudesta kuitenkin tiedotettiin koko ajan, tietoa ei pimitetty ja Roskilde vakuutti parantavansa turvatoimia. Jokaisen tiedotteen lopussa he myös ilmaisivat syvät osaanottonsa uhrien läheisille.
Ainoa kritisoinnin kohde oli festivaalin johdon päätös olla sulkematta Orange Stagea sekä heidän käytöksensä tilanteessa, jossa he erään lähteen mukaan haukkuivat pettureiksi ja kunniattomiksi Pet Shop Boy:sin, Oasiksen ja Liven, koska nämä kieltäytyivät soittamasta Orange Stagella seuraavana päivänä. Olisi ehkä ollut viisasta sulkea lava koko festivaalin loppuajaksi, sillä yleisön on varmasti ollut vaikeaa ajatella muuta kuin tragediaa. Tämä taas johtaa ajattelun siihen, että festivaalin johdosta tulee rahanahne kuva, sillä lavan sulkeminenhan olisi tarkoittanut suuria uudelleen järjestelyjä. Kyseessä olevassa tilanteessahan se olisi tietysti ollut mahdotonta, mutta olisi ainakin kannattanut yrittää.
Koska kriisiviestintä tässä hirvittävässä onnettomuudessa oli niinkin hyvää ja suhteet mediaan sekä yleisöön hoidettiin erinomaisesti, onnistui Roskilde palauttamaan hyvän maineensa. Orange Stagen kohdalle rakennettiin myös muistomerkki, jossa on yhdeksän kiveä sekä yhdeksän puuta. Onnettomuuden jälkeen kaikissa Euroopan festivaaleissa kiellettiin Crowd Surfing Roskilden esimerkin mukaan ja turvallisuus suunnitelmia tiukennettiin.
Niin traaginen kuin tämä tapaus onkin, hoiti Roskilden mediatyöryhmä viestinnän erinomaisen hyvin. He olivat ottaneet huomioon myös Parkkolan mainitseman onnistuneen kriisitiedotuksen viimeisimmän tärkeän osa-alueen, jälkihoidon. Muistomerkki on pysyvä ja varmasti pysäyttää jokaisen paikalla vieläkin vierailevan.
Toinen kriisiviestintä tilanne, joka ei ollut läheskään niin hyvin hoidettu kuin aikaisempi esimerkki, on Tsunamin jälkeinen viestintä. Parkkola aloittaa kappaleen Kriisiviestinnän periaatteita seuraavasti : Kriisiviestinnän tulee toimiakseen olla luotettavaa, aktiivista ja avointa. Tiedottamisessa on keskityttävä olennaisiin asioihin ja sen on oltava ymmärrettävää. Kriisiviestinnän luotettavuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että annetut tiedot ovat oikeita ja riittäviä.
Henkilökohtaisesti voin kyllä kertoa, että sillä hetkellä kun uutisissa kerrottiin 26.12 aamulla, että Aasiaan on iskenyt Tsunami, mutta yhtään suomalaista ei ole loukkaantunut, kuollut tai kateissa, en oikein uskonut että annetut tiedot olivat oikeita saati sitten riittäviä. Aloitimme heti uutisten jälkeen tekstiviestittelyn tutuille, sillä jo oman perheeni jäsenet tunsivat yhteensä 15 henkilöä jotka olivat sillä hetkellä Thaimaassa. Uutisia tuli koko ajan lisää, mutta vasta hyvin myöhään alkoi tulla uutisia siitä, että suomalaisia oli kateissa ja varmasti myös loukkaantuneita ja kuolleita. Tilanne olisi sikäli ymmärrettävä, jos suomeen olisi ollut vaikea perustaa lehdistökeskusta, tai uutisten tänne asti kulkeutuminen olisi ollut vaikeaa. Aamulehden toimittaja Petri Ahoniemi tunsi sukellusyrittäjä Janne Miikkulaisen ja oli ensimmäinen lehdistön edustaja joka sai tiedon todellisesta tilanteesta. Virallinen tiedotus takkuli erittäin pahasti. Nopeammin tietoa sai Janne Miikkulaisen ylläpitämältä www.sukellus.fi sivustolta, johon päivitettiin aluksi vain löytyneiden sukeltajien nimiä, mutta kun tilanteen laajuus ja vakavuus selvisi, he ryhtyivät päivittämään kaikkien löytyneiden ja kuolleiden suomalaisten nimiä.
Kuten aikaisemmin on mainittu, on tärkeää osata toimia hätätilanteessa ja tietää se, mitä yleisö haluaa kuulla. Sukellusharrastajat oli koulutettu toimimaan hätätilanteessa paremmin kuin tiedottajat, ja he osasivat kertoa yleisölle juuri sen mitä tilanteesta haluttiin kuulla. Onneksi valtio huomioi sukeltajien upean toiminnan: ylläpitäjät ja tiedon päivittäjät toimitusjohtaja Alex Nieminen, toimittaja Petri Ahoniemi, järjestelmäinsinööri Matti Anttilainen, IT-asiantuntija Sami Köykkä, projektijohtaja Mimmu Pekkainen ja urheilusukeltaja Kalle Valkama saivat Opetusministeriön myöntämän tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon maaliskuussa 2005.
Mitä suurempi tapahtuma on, sitä paremmin tulee kriisiviestinnän suunnittelu hoitaa. Ei sillä, ettei pienemmissä tapahtumissa tapahtuisi mitään, vaan siksi että media huomio on aina suurempi, mitä suurempi on tapahtuma. Julkisuutta tulee jokatapauksessa, ja jos viestintä hoidetaan hyvin, se voidaan kääntää positiiviseksi julkisuudeksi.
”Ei täällä mitään koskaan kuitenkaan tapahdu” –ajattelu kannattaa myös suosiolla unohtaa oman tapahtuman kriisiviestintää suunniteltaessa, ja ottaa huomioon mielummin kaikki kuin vain muutama pikku seikka.
Roskildekin oli Euroopan turvallisin festivaali.
Kulttuurituottajaa ja tiedottamista koskeva lainsäädäntö.
Kulttuurituottajaa sekä tiedottajaa koskettavat seuraavat lainsäädännöt, jotka tulee ottaa huomioon esimerkiksi tiedotteita kirjoittaessa : Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621-693/1999), Hallintolaki (6.6.2003/434), Yhteistoimintalainsäädäntö (725/78), Painovapauslaki (1/1919), Henkilötietolaki (523/99) sekä Tekijänoikeuslainsäädäntö.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta on tullut voimaan vuonna 1999. Laissa säädetään viranomaisten hallussa olevien asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta. Lain tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja antaa yksilöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja varojen käyttöä sekä omia oikeuksiaan ja etujaan.Tällä mahdollistetaan myös oman vapaan mielipiteen muodostaminen sekä julkiseen vallankäyttöön vaikuttaminen.Mikäli haluaa saada tietoa jostain asiakirjasta, on olemassa monta eri tapaa. Tietoa voi saada viranomaisten julkaisemista aineistoista, tai pyytämällä nähdä jokin tietty asiakirja erikseen. Koska suomessa vallitsee julkisuusperiaate, ovat kaikki viranomaisten asiakirja julkisia ja jokaisella on oikeus saada niistä tietoa. Tästä poikkeavista asiakirjoista on säädetty erikseen. Tiedonsaantia ei kuitenkaan saa rajoittaa ilman laillista perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeen.
Laki koskee sekä viranomaisten laatimia, että viranomaisille luovutettuja asiakirjoja. Lain ulkopuolelle on rajattu jotkut viranomaisten sisäiseen toimintaan liittyvät vähämerkityksiset asiakirjat. Virallisiksi asiakirjoiksi luetaan tavallisten paperilla olevien lisäksi myös sähköiset viestit sekä mikrofilmatut asiakirjat. Asiakirjoja voi saada tietoonsa mm. seuraavista laitoksista: tuomioistuimet, kunnalliset viranomaiset sekä valtion virastot ja laitokset. On olemassa myös asiakirjoja jotka ovat julkisia tehtäviä hoitavien ja siinä julkista valtaa käyttävien yksityisten tahojen hallussa, mutta niihin pätee sama lainsäädäntö. Tiedon saaminen on maksutonta, ellei asiakirjan esille saaminen ole aiheuttanut erityisiä kustannuksia.
Asiakirjaa pyydetään aina siltä viranomaiselta, jonka hallussa asiakirja on. Pyydettäessä asiakirjaa, ei tiedon hakijan tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään eikä kertoa, miksi tietoja haluaa. Viranomaisen velvollisuus on myös auttaa asiakirjan etsimisessä. Asianosaisella on oikeus saada tietoa niistä asiakirjoista jotka ovat vaikuttaneet hänen asiaansa. Tiedonsaantioikeus on tässä tapauksessa muita laajempi, sillä asianosaisella on oikeus saada myös salassa pidettäviä asiakirjoja. Niitä voidaan luovuttaa myös tutkimustarkoituksiin. Tämä ei kuitenkaan koske esimerkiksi oikeudenkäynnin asiakirjoja, joissa käy ilmi uhrin ja todistajien osoitetiedot.
Asiakirjapyynnöt tulee aina käsitellä viivytyksettä. Tieto on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kuukauden tai mikäli asiakirjoja on paljon tai työmäärä muuten suuri, viimeistään kahden kuukauden kuluttua pyynnön saapumisesta. Mikäli päätös on kielteinen ja hakemus on saapunut kirjallisessa muodossa, tulee päätös antaa kirjallisesti ja siinä on ilmettävä selkeä syy kielteiseen päätökseen.
Hallintolaki on laista uusin, se on tullut voimaan vuonna 2003. Sen tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Lisäksi tarkoituksena on edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta.Laissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Lakia sovelletaan mm. valtion viranomaisissa, kunnallisissa viranomaisissa ja itsenäisissä julkisoikeudellisissa laitoksissa sekä eduskunnan virastoissa ja tasavallan presidentin kansliassa. Sitä sovelletaan myös valtion liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa sekä yksityisissä yhdistyksissä niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä.
Laki säätää esimerkiksi neuvontavelvollisuudesta, hyvän kielenkäytön vaatimuksesta hallintoasioissa, viranomaisten välisestä yhteistyöstä, hallintoasioiden käsittelyn julkisuudesta, hallintopäätösten ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta sekä tiedoksiannossa noudatettavasta menettelystä.
Viranomaisen on siis toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Lisäksi hänen on asiakkaiden kanssa keskustellessaan käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Jokaisessa viranomaislaitoksessa on myös asiakkaalle tarjottava palvelua hänen omalla kielellään, mikäli asiakas niin pyytää.
Yhteistoimintalainsäädännössä velvoitetaan työnantajaa tiedottamaan työntekijöille yritystä koskevista tärkeimmistä asioista, esimerkiksi yrityksen tilinpäätöksestä, lisäksi se sisältää myös neuvotteluvelvoitteen henkilöstön asemaan vaikuttavissa asioissa. Ennen kuin työnantaja tekee asiasta päätöksen, on muutoksesta neuvoteltava henkilöstön edustajan kanssa. Yhteistoimintalaki edellyttää, että työnantaja antaa kaksi kertaa vuodessa yhtenäisen selvityksen yrityksen taloudellisesta tilasta, josta käyvät ilmi tuotannon, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen kehitysnäkymät. Tämä yleinen tiedotusvelvoite ulottuu yleissopimusten, yhteistoimintasopimusten ja vastaavien muiden sopimusten myötä lähes kaikkiin suomalaisiin työyhteisöihin. Kehitysnäkymistä annettavat tiedot kytkeytyvät usein myös yhteistoimintamenettelyasioihin, joten näkymistä annettava tieto edeltää ja auttaa tarkempaa suunnittelua ja varsinaisia yhteistoimintamenettelyjä.
Työsuojelu-, henkilöstö-, tasa-arvo- ja koulutussuunnittelu edellyttävät käytännössä, että tuotanto- ja palvelutoiminnan muutokset ovat tiedossa hyvissä ajoin, jotta ne voidaan ottaa huomioon suunnitelmissa.
Työturvallisuuslain mukaan jokaisella työnantajalla on turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi oltava tarpeellista toimintaa varten ohjelma, eli työsuojelun toimintaohjelma. Tavoitteet, jotka on otettava huomioon työpaikan muussa kehittämistoiminnassa ja suunnittelussa sisältyvät toimintaohjelmaan. Yhteistoimintalaissa vaaditaan, että yrityksellä on vuosittain vahvistettavat henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat.
Tasa-arvolaissa edellytetään suunnitelmaa toimenpiteistä naisten ja miesten tasa-arvon toteuttamiseksi. Työterveyshuoltolaki edellyttää, että yrityksellä on kirjallinen sopimus työterveydenhuollon järjestämisestä ja työterveyshuoltosuunnitelma. Teollisuuden työntekijäin yleissopimus edellyttää, että työpaikalla seurataan sopivin aikavälein tuottavuutta, tuotantoa ja henkilöstöä koskevaa kehitystä.
Painovapauslaki vuodelta 1919 antaa jokaiselle oikeuden julkaista painokirjoitusta ilman viranomaisen estämistä. Sanomalehdissä päätoimittaja valvoo mitä lehteen kirjoitetaan sekä määrää sisällön. Hänellä on viimekädessä vastuu siitä, mitä lehdessä on julkaistu.
Journalisteja valvoo myös journalistiliitto, joka on määritellyt mm. journalistin eettiset ohjeet. Ohjeisiin on kiteytetty journalistien ja julkaisijoiden näkemys siitä, millaisten eettisten periaatteiden mukaan he haluavat suomalaisen joukkoviestinnän toimivan.
Henkilötietolain mukaan on tehtävä ilmoitus, mikäli henkilötietoja käsitellään esimerkiksi suoramarkkinointi tarkoituksessa. Normaaliin asiakassuhteeseen liittyvästä tietojen käsittelystä ei kuitenkaan tarvitse tehdä ilmoitusta.
Tekijänoikeuslainsäädännössä määritellään niin, että tekijällä on yksinoikeus määrätä luomansa teoksen käytöstä. Sillä, joka on luonut teoksen, on tekijänoikeus.
Tekijäksi määritellään se henkilö, joka on fyysisesti tuottanut teoksen, ei se henkilö joka esim. antaa aiheen josta juttu kirjoitetaan tai määrää toimittajan tekemään jonkin tietynlaisen jutun. Yleisesti tekijä on se, jonka nimi tai nimimerkki on teoksen julkaisemisen yhteydessä ilmoitettu. Mikäli teoksessa ei mainita tekijän nimeä tai tekijäksi ilmoitetaan joku muu, ei se vähennä tekijän oikeuksia.Teoksen on kuvastettava tekijän omaperäisyyttä ja luovuutta, sekä ylittää teoskynnys.
Laadulla ei ole tippaakaan merkitystä, hyvä ja huono teos saavat kumpikin täysin samanlaisen suojan. Kaikista ratkaisevinta on tekijän persoonallisuuden heijastuminen lopputuloksessa. Kun teosta suojataan, ei suojata tiettyä sisältöä, tai tiettyä muotoa vaan ainutlaatuista kokonaisuutta. Toiselta ”lainattua” tekstiä saa siis käyttää, mikäli muokkaa tekstin ja sisällön uudestaan.
Tuottaja käärii rahat ja hihat
Flunssakuumeessa särkylääkkeiden vaikutuksen alaisena seminaarissa. “Tuottaja käärii hihat- vai rahat” järjestettiin Taideakatemian Sigyn-salissa.
Seminaarissa oli alusta lähtien hyvä tunnelma, ja kaikki puhujat olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Olen osallistunut useimpiin seminaareihin aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen, jonka jokaisen puhujan jälkeen en katsonut kelloon ja miettinyt ” kauanko vielä..”
En ollut aikaisemmin päättänyt kenen puheesta kirjoittaisin selvennyksen, mutta seminaarin aikana päädyin kirjoittamaan Katri Halosen “Tulevaisuuden haasteet kulttuurituotannon koulutuksessa” puheenvuoron. Se oli erittäin mielenkiintoinen, ja avasi mielestäni hyvin Metropolian ja Humakin välisiä eroavaisuuksia koulutuksessa.
En tosin osannut päättää, onko parempi ollu Metropolian spesialisti vai Humak:in moniosaaja.
Hauskin puheenvuoro oli ehdottomasti James Ennoila Pågå oy:stä, jonka tarina Apocalyptican kiertueesta oli loistava! “ten minutes, no problem” . Ehkä tälläisistäkin asioista selviää, ja niille osaa nauraa, ainakin jälkeenpäin.
Harmitti suunnattomasti, että jouduin poistumaan kahvin jälkeen järjestyksenvalvoja kokeeseen, enkä nähnyt 7 kuolemansyntiä.
Tiedotustilaisuuksista
Tänään käsiteltiin tiedotustilaisuuksia, ja sitä voiko kulttuurituottaja toimia myös tiedottajana.
Itselleni heräsi ainakin halu järjestää tiedotustilaisuuksia ja toimia tiedottajana, sillä se tuntuu olevan suhteellisen luovaa työtä. En haluaisi joutua kulttuurituottajana sellaiseen toimeen, etten pääsisi lainkaan käyttämään omaa luovuuttani. Olisi hauskaa järjestää tiedotustilaisuus teemajuhlien muodossa. Se olisi ainakin huomiota herättävää ja varmasti jäisi toimittajille ja muille siihen osallistuville hyvin mieleen.
Yhdistyksessä, jossa olen osa-aika työssä tarvittaisiin ehdottomasti tiedottajaa, ja näitä ideoita joita minulle syntyi tämän päivän aikana, aion varmasti hyödyntää.
Ryhmätyöpäivä 2
Markkinointisuunnitelman teko jatkuu.. Meille tuli yksi jäsen lisää, joten ryhmässämme on nyt kuusi henkeä.
Koska kuuden henkilön on vaikea tehdä yhtä aikaa samaa asiaa ja keskustella niin että kaikkien mielipiteet saataisiin kuulolle, päätimme jakautua kahtia. Lopyssa kokoonnumme yhteen ja muokkaamme yhdessä suunnitelmat valmiiksi. Demokraattisesti arvoimme kumpi kolmikko kirjoittaa Siriuksesta ja kumpi Paperitalosta.
Kirsi, Minna ja minä saimme Paperitalon, joten ryhdyimme kirjoittamaan puhtaaksi aikaisempia sivuja ja valitsemaan kuvia sivuille. Oli helpompaa keskittyä tehtävään, kun huolehti vain yhdestä yrityksestä.Päivän päätteeksi jaoimme jokaiselle vielä erikseen toimintaympäristöistä suppeamman tehtävän.Minulle lankesi Paperitalon fyysinen toimintaympäristö, josta oli oikeastaan hauskaa kirjoittaa. Toimintaympäristöstä kirjoittaessani huomasin mm. että yrityksemme sijaitsevat Fiskarsin alueen kummassakin päädyssä, kumpikin siis aivan alueen viimeisenä.
Jos kahden yrityksen suunnitelman tekemisestä pitää löytää jotain positiivista, on se yritysten välinen erilaisuus joka on erittäin helposti huomattavissa.
Ryhmätyöpäivä 1
Tänään aloitettiin tekemään markkinointisuunnitelmaa Fiskarsin pienyrityksille. Meidän ryhmällämme on kaksi yritystä, Paperitalo sekä Sirius Shop.
Kahden yrityksen paketti aiheuttaa hiukan ongelmia, sillä siinä ajassa kun muut ryhmät keskittyvät yhden suunnitelman tekemiseen, pitäisi meidän toteuttaa kaksi. Lisäksi yrityksillä oli suht erilaiset toiveet yritysten kehittämiseen. Ainut yhteinen piirre heillä oli toive saada lisää näkyvyyttä nettiin, sekä parempaa kyltitystä Fiskarsin päätielle.
Lisäpaineita aiheuttaa se, että ainakin Sirius Shopin Camilla Moberg tahtoo kaiken olevan ammattilaisilla tehtyä, ammattimaista jälkeä. En tiedä onko hän tietoinen meidän olevan ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka tekevät markkinointisuunnitelmaa ensimmäistä kertaa.. Paperitalon Erja Huovila oli kuitenkin niin sympaattinen, että hänen suunnitelmansa toteuttaminen tasapainottaa ryhmämme työskentelyä.
Tänään luonnostelimme ryhmässä suunnitelmien ensimmäisiä sivuja, ja saimmekin ne kokoon ilman suurempia tuskan ja ahdistuksen tuntoja.
Luokkaretki Fiskarsiin 13.2
Tänään kävimme tapaamassa markkinointisuunnitelma yrityksiämme Fiskarsissa. Meille, eli ryhmä Ryöväreille lankesi kaksi yritystä, Paperitalo sekä Sirius Shop.
Tehtävä on itsessään erittäin haastava, laaja ja mielenkiintoinen ja meille siitä tulee vielä mielenkiintoisempi, koska yrityksemme ovat kaksi ääripäätä.
Paperitalo on vasta aloittanut ja haluaa markkinointisuunnitelman kokonaisuudessaan, ja Sirius Shop haluaa selkeästi suunnata markkinoinnin internettiin. Jännityksellä ja innolla odotan ryhmätyöpäiviä ja sitä mitä saamme aikaan.
Rentouttavan kevätretkipäivän jälkeen suuntasimme ”hiihtolomalle” eli verkkokurssin pariin.
9.2.2009 Sissimarkkinointia ja sponsorointia
Sissimarkkinoinnin tavoitteena on käyttää enemmän järkeä kuin rahaa, se tavoittelee suurten myyntilukujen sijaan hyvää tulosta. Kävimme aamupäivällä läpi erilaisia sissimarkkinoinnin keinoja. Minulle ennestään tuttuja keinoja olivat Street Teamit ja Hopotus. Hopotus kuullostaa itsessään jo niin hassulta, että luulen sen olevan yritysten kannalta toimivaa markkinointia.
Myönnän kuuluvani siihen osaan, joka uskoo helpommin sitä tuttua joka uskottelee jonkin tuotteen olevan erittäin hyvä. Sen jälkeen jos itse ei pidäkkään tuotteesta, on helpompi ajatella että olipas se nyt urpo kun tätä suositteli, sen sijaan jos olisi itse ostanut tuotteen kaupasta ja joutunut pettymään omaan hyväuskoisuuteensa.
Minulle toimivia markkinoinnin kanavia ovat myös yhteisömediat, joita orjallisesti seuraan. Ei taida mennä päivääkään, etten kävisi katsomassa jonkun videon YouTubesta tai liittyisi johonkin grouppiin Facebookissa. Pistää miettimään, käytetäänkö meitä jotenkin hyväksi?
Käsittelimme myös sponsorointia päivän päätteeksi. Se jäi hiukan harmittamaan, että sponsorointi oli viimeisenä aiheena koska siinä vaiheessa päivää alkoi jo verensokeri olla niin alhaalla, ettei keskittymisestä meinannut tulla mitään. Pitänee muistaa ottaa hedelmä mukaan ensi kerralla.
Kokonaisuudessaan päivä oli tähän mennessä mielenkiintoisin ja sisällöltään ehdottomasti paras!
6.2.2009
Päivän aiheena markkinoinnin kilpailukeinot, 4p
Käsittelimme aluksi 4p-mallia, joka on markkinoinnin kilpailulle eniten käytetty luokitteluperuste. Kuten yleensä, on myös 4p-mallia kehitetty eteenpäin ja siitä saatu useita erilaisia variaatioita aina 15p-malliin saakka.
4p muodostuu sanoista product, price, placement ja promotion.
Käsittelimme jokaisen kohdan erikseen, mikä selkeytti mallia ja avasi sen markkinollista sisältöä. Jokaisesta kohdasta heräsi jonkinverran keskustelua, eniten ehkä kuitenkin hinta porrastelusta ja siitä sukupuolen perusteella jaottelusta.
Mielestäni jonkinlainen porrastelu tuotteen hinnoissa on ymmärrettävää, ja tuotteen myyvyyden kannalta jopa suositeltavaa. Onhan loogista myydä jotakin tuotetta esim. naisille alennettuun hintaan, mikäli tietää sen nostavan tuotteen myyntiä huimasti. Ja jos tuote on erikoisesti suunnattu juuri tietylle sukupuolelle, ei toisen sukupuolen luulisi närkästyvän hinnoittelusta.Tietysti totaalinen syrjiminen tuotteen hinnassa ei ole enää toimiva ratkaisu.
Kokonaisvaltaisesti päivä oli opettavainen ja mielenkiintoinen.
4.2.2009
Aamulla ja aamupäivällä Karin johdantoa markkinointiin.
Aluksi käsiteltiin Picasso- näyttelyä Pariisissa. Ihmiset jonottivat tunteja nähdäkseen näyttelyn, ja museon aukioloaikoja pidennettiin, jotta kaikki halukkaat olisivat päässeet katsomaan näyttelyn. Kiehtovaa on se, mitä tapahtui että kaikki halusivat yhtäkkiä nähdä näyttelyn. Kulkeutuiko sana niin hyvänä läpi kaupungin, että ihmisten oli nähtävä näyttely jotta heillä olisi puhuttavaa siitä ystäviensä kanssa?
Käsittelimme myös markkinoinnin pääpiirteitä. Sain hyvän käsityksen siitä, mitä markkinointi on kuluttajalle, ja mitä markkinoijalle.
Erityisen hyödyllinen oli mielestäni markkinointi prosessi jonka mukaan on hyvä suunnitella markkinointia; ymmärrä organisaatio,sisällön suunnittelu, kohderyhmät, suunnitelma,toiminta ja raportointi.
Iltapäivän tunneilla Mikan Urbaanin klubikulttuurin markkinointi.
Aihe kiinnosti minua ja odotin luentoa mielenkiinnolla. Mikan aiheet olivat hyviä ja esimerkit toimivia luennon aiheeseen. Jäin kuitenkin kaipaamaan jonkinlaista punaista lankaa,sillä aiheet tuntuivat poukkoilevan edestakaisin. Esimerkkitapauksista tuli kuitenkin paljon omia ideoita mieleen, ja sikäli luento oli erittäin hyvä. Onkohan kuitenkin mahdollista selvitä kulttuurituottajana ilman burnouttia??
Kriiseistä selviytymisohjeet kirjoitan ainakin kansiooni ylös, ja isolla.
